14.7.2014

Pahvilaatikoita

Blogin normaalista aiheesta poiketen tämä teksti käsittelee vähän tämänhetkistä elämäntilannettani ja samalla se vähän selventää syytä blogin viime aikaiselle suhteellisen pitkäksi venyneelle hiljaisuudelle. En yleensä tosiaan tee tälläisiä negatiivisensävytteisisä postauksia ja tämän jälkeen palaan asiaan taas normaaleilla kynsi- ja kauneusjutuilla. :) Joten ne joita tämän tyyliset jutut eivät kiinnosta voivat suosiolla jättää tämän lukematta ja jatketaan sitten seuraavassa postauksessa. 

En alunperin ajatellut mainita tästä blogin puolella mitään kuin korkeintaan sivulauseessa, että "nyt muuten pitää kiirettä, koska on muutto alla + muuta", mutta aloin sitten jostain syystä miettimään että miksi en voisi julkaista jotain täälläkin? Olen joka tapauksessa kirjoittanut jo ajatuksiani tästä elämääni myllertäneestä tapahtumasta ylös selventääkseni päätäni edes vähän ja jaan nyt teidän kanssanne pienen lyhyemmän ja sanotaanko sensuroidumman version, heh. 


Tilanne on nyt se, että erosin juhannuksen alla 5 vuotta kestäneestä suhteesta ja aika myrskyisästikin vielä. Tunteet ovat heittäneet vuoristorataa siitä lähtien ja enimmäkseen ollaan oltu siellä matalapaineen alueelle kuten odotettavissa varmaan onkin. Ilmeisesti viisi vuotta ei välttämättä riitä siihen että tuntisi jonkun ihmisen oikeasti. Sitä vain kuvittelee tuntevansa ja voivansa luottaa toiseen, mutta ehkä todellisuudessa luottaakin vain itse luomaansa mielikuvaan tuosta henkilöstä? Tai voihan sitä olla että ihminen voi myös muuttua viiden vuoden aikana niin paljon että ei olekaan enää sen luottamuksen arvoinen mitä aluksi oli? Tiedä näistä. :( Nyt ymmärrän kunnolla mitä sanonnalla "kuin salama kirkkaalla taivaalta" tarkoitetaan. Juuri siltä minusta tuntui kun totuus selvisi. Kaikki oli silmänräpäyksessä murskana ja koko asiaa oli vaikea edes käsittää. Pitkän aikaa tuntui kuin eläisin unessa, tai oikeastaan painajaisessa.

Koko elämä on nyt sitten laitettava uusiksi. Asuimme yhdessä melkein neljä vuotta, mutta nyt minun täytyy jättää hyvästi myös kodillemme ja kaikelle tutulle oikeastaan. Tälläinen kaikkien arjen rutiinien ja muun elämän muuttuminen on yllättävän pelottavaa. Olen iloinen että minulla on onneksi rakastava ja auttava perhe tukenani. Muutankin nyt aluksi sukulaisten nurkkiin asumaan, joten vielä ei tarvitse yrittää luovia siinä mahdottomassa Helsingin pienten vuokra-asuntojen hullussa metsästyskilpailussa (vaikka onhan se vähän masentavaa ettei tässä iässä asu omillaan).


Minulla on myös toinen suuri elämänmuutos tulossa tuossa syksyllä ja se on onneksi positiivinen, mutta samalla myös hyppy tuntemattomaan. Kerron siitä teille lisää omassa postauksessaan, sillä se tuo myös blogiin jotain uutta ja toivottavasti myös teille jännittävää. :) Tällä hetkellä kuitenkin kaikki tämä yhdessä tuo minulle kamalan stressin kaiken muun surun ja ahdistuksen lisäksi. Yritän vain elää päivä kerrallaan, saada työt hoidettua ja muuttoa järjesteltyä. En ole pakannut vielä paljoakaan, vaikka kuun lopussa oleva muuttopäivä häämöttää jo uhkaavan lähellä. Kynsilakkojen pakkaamista en ole uskaltanut vielä edes miettiä.:D Huh, mikä homma siitä tulee...

Monesti blogeissa näytetään maailmalle vain sitä kullattua ja ruusuista puolta elämässä, joten kai välillä tälläisistäkin asioista voi puhua? Oikeastihan kun tämä elämä ei tosiaan ole niin ihanaa ja mahtavaa kuten se blogeja lukiessa ja muutenkin somessa saattaa näyttää. Monet ovat varmasti kokeneet samanlaisia vaikeuksia ja pahempaakin kuin minä ja ovat näistä koettelemuksista selviytyneet. Toivon että minäkin lopulta saan elämäni takaisin raitelleen, siihen saattaa vain mennä jonkin aikaa. No joka tapauksessa blogin pariin aion palata kunnolla mahdollisimman pian ja usein. Postauksia on luonnoksissa muutama ja kuvia ja postausaiheita todella paljon. Koitan saada niitä julkaistua aina kun on aikaa ja pystyn keskittymään kirjoittamiseen. Tämä blogi on kuitenkin minulle ollut jo vuosia rakas harrastus ja voimavara. Te lukijat olette minulle todella tärkeitä ja olen niin monta kertaa saanut niin paljon hyvää mieltä ja voimia teidän kommenteistanne, että tästä en todellakaan aio luopua! ♥ Viimeistään muuton jälkeen asioiden pitäisi viimeistään olla sillä mallilla, että blogille on taas kunnolla aikaa. Toivoisin että kaikki tämä järjesteleminen ja kaikki olisi jo ohi ja voisin aloittaa rakentamaan uutta arkeani.

Ps. kaiken lisäksi parvekeoveni näkymä on tällä hetkellä tälläinen:

Ei oo yhtään kuuma hei. Ei yhtään! En olis halunnutkaan tuulettaa. Tää +30°C on just hyvä....

58 kommenttia:

  1. Valitettavasti tiedän tuon saman tunteen.. Kauhean paljon voimia sinulle! Kaikesta selviää jos on tarpeeksi tahdonvoimaa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentista! ♥ Yritän kovasti tsempata ja jaksaa ajatella eteenpäin. :)

      Poista
  2. Tsemppiä tuhannesti sinulle kaiken myllerryksen keskelle! Ja päivä kerrallaan vaan eteenpäin, toivottavasti saat pian oman ihanan kodin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tuhannesti sulle ihanasta kommentista! ♥

      Poista
  3. Voi ei, jaksamisia kovasti! <3 Itse kävin saman prosessin läpi vajaa vuosi sitten ja eihän se helppoa ollut. Aika kuitenkin korjaa haavat ja nyt en todellakaan haluaisi palata menneeseen. :) Toivottavasti asiat selviää ja löydät asunnon vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Ikävä kuulla vastoinkäymisistäsi, mutta hienoa että nyt menee hyvin. Kiitos kun kerroit, koska se antaa mullekin voimia ja uskoa tulevaisuuteen. ♥

      Poista
  4. Toki kannattee purkaa pahaaoloa vaikka tänne blogiin.Ikävä kuulla et suhde päättyi ja voimia sulle

    VastaaPoista
  5. Paljon tsemppiä! Kyllä ne asiat lutviutuu johonkin suuntaan ajan myötä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentista ♥ :)

      Poista
  6. Saa puhua ikävistäkin asioista. Ei sillä, että olisin iloinen lukiessani ikäviä asioita, mutta mun mielestä on kokonaisuutena kivempi seurata realistisempia blogeja, jotka ei ole aina pelkkää kimallusta ja ruusunkukkia. Ja blogi ja lukijat kyllä jaksaa odottaa, vaikka olisi välillä vähän hiljaisempaa. Eihän sitä hammasta purren kukaan jaksa kovin kauaa mitään tehdä. Oma hyvinvointi on etusijalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Yue. ♥ Näinhän se on, mutta kyllä sitä silti tuntee saamaattomuutta ja stressiä välillä bloggaamisesta. Olen kyllä itse samaa mieltä kanssasi kommentissasi mainitsemistasi asioista, mutta välillä silti kyllä vähän pelottaa, että mitäköhän lukijat ajattelee kun blogi ei päivity. Eli hyvä kuulla että on muitakin samoin ajattelevia :) ...Itsekin luen mielelläni realistisia blogeja kolhuineen päivineen ja ehkä siksi rohkaistuin itsekin tämän postauksen julkaisemaan.

      Poista
  7. Voi ei... kamala kuulla, mutta tottahan toki tällaisistakin asioista saa kirjoittaa blogiinsa, jos rohkenee. Se on totta että kauneusblogithan on tavan vaan sitä pelkkää pilven hopeareunusta - vaikka sattuis olee vähän harmaampikin pilvi.

    Voimia tosi paljon uuteen tilanteeseen!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti kommentistasi E-S! ♥
      Tuo pilvireunus vertauksesi on hyvin osuva! :)

      Poista
  8. Paljon tsemppiä myös täältä! Tiedän ettei ehkä nyt tunnu yhtään siltä, mutta kyllä olo helpottaa vielä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Juille ♥
      ...Järkeilemällä tiedän että näinhän se on, mutta vielä on matkaa sinne.

      Poista
  9. Vähän pelkäsinkin, että näin on käynyt ku sun blogi ei oo päivittynyt :( Jaksamisia! ♥ Ja onnea uudelle alulle, vaikka alkuun polku voikin tuntua kovin kiviselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina ♥ ...jep, nyt kävi näin :(

      Poista
  10. Oih, voimia siulle! ♡
    Elä nyt ota stressiä blogista, me lukijat kyllä ymmärrämme jos nyt ei ole voimia kirjoitella tänne :)
    Koitahan nyt jaksaa siellä kuumuudessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Nanne ♥ Nämä kommentit ovat iso apu :) ♥

      Poista
  11. jaksamista. Asioilla on taipumus järjestyä tavalla tai toisella. Itse lähden syksyllä opiskelemaan taasen. Vähän jännittää. Tulot tietysti romahtavat jne. Mutta totesin, että se voi olla loppuelämäni viisaimpia päätöksiä. Onhan se tulevaisuus välillä pelottava, mutta päivä kerrallaan, joskus kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina ♥ ...mäkin aloitin 1,5 vuotta sitten taas opiskelun ja kyllä se kannatti! Sullakin varmasti hyvä päätös :)

      Poista
  12. Voimia! <3

    En voi edes kuvitella, miltä susta tuntuu. Itselle parisuhteessa se luottamus ja turvallisuus on kaiken a ja o, enkä edes pysty kuvittelemaan, mitä jomman kumman menetyksestä seuraisi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jonna ♥
      En mäkään ennen tätä osannut kuvitella. :( Ihan hirveäähän se on, mutta nyt jo onneksi (luultavasti) se kaikista pahin on jo ohi. :)

      Poista
  13. Hirveesti tsemppiä ja haleja! Hihkaise jo kaipaat juttuseuraa tai pakkausapua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Hanna! ♥ Ilmottelen kyllä :)

      Poista
  14. Tosi hienoa musta, että kirjoitit tästä blogiisi. Rohkeaa kirjoittaa tosiaan jostain "massasta poikkeavasta", eli niistä ikävistäkin asioista, jotka valitettavasti kuuluvat kuitenkin elämään. Varmasti tekee ihan hyvää myös "sanoa asiat ääneen". Paljon tsemppiä ja voimia! Siellä pohjamudissa on vaan pakko vähän rypeä, että voi sitten taas kivuta korkeammalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos paljon Niniane! ♥
      Hienoa että olet sitä mieltä. :) Aika paljon jännitti kyllä miten tää otetaan vastaan, mutta sitten päätin että en jää jahkailemaan julkaisun kanssa tai muuten jää julkaisematta.

      Poista
  15. Paljon voimia uuteen elämäntilanteeseesi! ♥
    Itsekin tiedän tuon "kuin salama kirkkaalta taivaalta" -tunteen... :/ Onneksi asioilla on kuitenkin tapana järjestyä! Aika parantaa - ja se on sun puolella!
    Ihanaa lukea blogeista välillä näin rehellisiä ja aitoja juttuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Katri! ♥
      Näistä kommenteista saan kyllä paljon voimavaroja jaksamiseen :)

      Poista
  16. Kuin salama kirkkaalta taivaalta.. Kuullostaakin tutulta. Kyllä näistä selviää, vaikkei susta tällä hetkellä siltä tunnukaan. Anna tulla tänne blogiin vaan vähän tummempaakin tekstiä - toivottavasti samalla asioiden kirjoittaminen antaa niille uutta perspektiiviä ja helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentista! ♥
      Kyllä musta tuntuu että tän kirjoittaminen auttoi vähän. :)

      Poista
  17. Niin kliseiseltä kuin se tosiaan kuulostaakin niin aika parantaa ja elämä kantaa! Mutta kokemus opettaa, miten paikaansa se pitää. Se on kuitenkin tärkeää, että on joku jolle voit purkaa ajatuksia, sillä se puhuminen, se nimittäin helpottaa. Olkoonkin sitten kynsiblogi :) Rutkasti tsemppiä ja annetaan ajan kulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimer ♥
      ...Uskon itsekin että ajan kanssa helpottuu, mutta vielä on siihen matkaa.

      Poista
  18. Nyt pitää mennä päivä kerrallaan ja purkaa pahaa jotenkin - lukijat eivät karkaa mihinkään :3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Eve ♥
      Yritän tehdä juuri näin - päivä kerrallaan.

      Poista
  19. Voimia ja jaksamista sinulle myös täältä.

    VastaaPoista
  20. Jaksuja kovasti...kliseistä, mutta aika auttaa ja parantaa. Ystävien olkapäihin kannattaa nojailla, nää oli niitä mun selvitymiskeinoja vaikka mun ero olikin oma päätös ja siten "helpompi" jos se voi koskaan olla sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sissi ♥
      ..Anteeksi kun tämä vastaus tulee nyt jälkikäteen, mutta nämä kannustavat kommentit auttoivat kyllä paljon pahimman yli ♥

      Poista
  21. Voi ei muru, halaus! Mutta kaikki järjestyy kyllä ja parempaa kohti olet menossa, tämä vaihe on vain rankka. Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Pumpulipupu! ♥
      ...Anteeksi kun vastaamisessa on kestänyt, mutta luin kyllä kaikki kommentit ja sain teiltä voimia! Uskon nyt että tosiaan olen jo parempaan suuntaan menossa :)

      Poista
  22. Oi voi :( Niin se elämä heittelee välillä. Hirmuisesti tsemppiä surutyöhön ja elämän järjestelemiseen. Silloin kun olin 27, aviomieheni rakastui toiseen ja jätti minut noin vain seitsemän vuoden yhdessäolon ja vuoden avioliiton jälkeen. Siinä meni koko elämä palasiksi pitkäksi aikaa, mutta seuraavana vuonna tapasin nykyisen mieheni ja tuntui kuin olisin tullut kotiin. :) Olen kiitollinen siitä, että elämä meni niin kuin meni, vaikka se jonkun aikaa oli ihan hirveän raskasta.

    Uskon, että sinullakin elämä järjestyy vielä parhain päin, vaikka nyt mustalta näyttääkin. Koeta jaksaa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Papu! ♥
      Kiitos kun jaoit oman rankan kokemuksesi. Kyllä se jotenkin auttaa, että kuulee kuinka muutkin ovat samantapaisesta tilanteesta selvinneet vaikka rankkaa onkin ollut! Uskoo että omankin tilanne kääntyy vielä parhain päin. ♥♥

      Poista
  23. Voimia!
    Me kyllä ootamma täällä. Minusta oli hienoa että kirjoitit aiheesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Nin! ♥
      Hienoa että lukijat kannustavat ja odottavat kun asiat kääntyvät taas normaalimmaksi. ♥

      Poista
  24. Paljon voimia ja halauksia <3 Sen oon elämässä oppinut, että asioilla on onneksi tapana järjestyä, ja niin varmasti myös sullakin tulee käymään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Sigi halauksista ja kannustuksesta! ♥
      Kyllä nyt tuntuu että alkaa jo mennä taas paremmin. :)

      ..Anteeksi kun vastaan näin myöhään kommenttiisi. Luin sen kyllä heti ja arvostan kaikkia tähän kommentoineita. Auttoi kun tälläisiä sanotaan ääneen, että asiat kyllä järjestyvät, vaikka itsestä ei silloin tuntunutkaan siltä ♥♥♥

      Poista

Kommentinne ovat tervetulleita, joten älkää ujostelko! :)

You can also leave your comment in English! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...