Blogin normaalista aiheesta poiketen tämä teksti käsittelee vähän tämänhetkistä elämäntilannettani ja samalla se vähän selventää syytä blogin viime aikaiselle suhteellisen pitkäksi venyneelle hiljaisuudelle. En yleensä tosiaan tee tälläisiä negatiivisensävytteisisä postauksia ja tämän jälkeen palaan asiaan taas normaaleilla kynsi- ja kauneusjutuilla. :) Joten ne joita tämän tyyliset jutut eivät kiinnosta voivat suosiolla jättää tämän lukematta ja jatketaan sitten seuraavassa postauksessa.
En alunperin ajatellut mainita tästä blogin puolella mitään kuin korkeintaan sivulauseessa, että "nyt muuten pitää kiirettä, koska on muutto alla + muuta", mutta aloin sitten jostain syystä miettimään että miksi en voisi julkaista jotain täälläkin? Olen joka tapauksessa kirjoittanut jo ajatuksiani tästä elämääni myllertäneestä tapahtumasta ylös selventääkseni päätäni edes vähän ja jaan nyt teidän kanssanne pienen lyhyemmän ja sanotaanko sensuroidumman version, heh.
Tilanne on nyt se, että erosin juhannuksen alla 5 vuotta kestäneestä suhteesta ja aika myrskyisästikin vielä. Tunteet ovat heittäneet vuoristorataa siitä lähtien ja enimmäkseen ollaan oltu siellä matalapaineen alueelle kuten odotettavissa varmaan onkin. Ilmeisesti viisi vuotta ei välttämättä riitä siihen että tuntisi jonkun ihmisen oikeasti. Sitä vain kuvittelee tuntevansa ja voivansa luottaa toiseen, mutta ehkä todellisuudessa luottaakin vain itse luomaansa mielikuvaan tuosta henkilöstä? Tai voihan sitä olla että ihminen voi myös muuttua viiden vuoden aikana niin paljon että ei olekaan enää sen luottamuksen arvoinen mitä aluksi oli? Tiedä näistä. :( Nyt ymmärrän kunnolla mitä sanonnalla "kuin salama kirkkaalla taivaalta" tarkoitetaan. Juuri siltä minusta tuntui kun totuus selvisi. Kaikki oli silmänräpäyksessä murskana ja koko asiaa oli vaikea edes käsittää. Pitkän aikaa tuntui kuin eläisin unessa, tai oikeastaan painajaisessa.
Koko elämä on nyt sitten laitettava uusiksi. Asuimme yhdessä melkein neljä vuotta, mutta nyt minun täytyy jättää hyvästi myös kodillemme ja kaikelle tutulle oikeastaan. Tälläinen kaikkien arjen rutiinien ja muun elämän muuttuminen on yllättävän pelottavaa. Olen iloinen että minulla on onneksi rakastava ja auttava perhe tukenani. Muutankin nyt aluksi sukulaisten nurkkiin asumaan, joten vielä ei tarvitse yrittää luovia siinä mahdottomassa Helsingin pienten vuokra-asuntojen hullussa metsästyskilpailussa (vaikka onhan se vähän masentavaa ettei tässä iässä asu omillaan).
Minulla on myös toinen suuri elämänmuutos tulossa tuossa syksyllä ja se on onneksi positiivinen, mutta samalla myös hyppy tuntemattomaan. Kerron siitä teille lisää omassa postauksessaan, sillä se tuo myös blogiin jotain uutta ja toivottavasti myös teille jännittävää. :) Tällä hetkellä kuitenkin kaikki tämä yhdessä tuo minulle kamalan stressin kaiken muun surun ja ahdistuksen lisäksi. Yritän vain elää päivä kerrallaan, saada työt hoidettua ja muuttoa järjesteltyä. En ole pakannut vielä paljoakaan, vaikka kuun lopussa oleva muuttopäivä häämöttää jo uhkaavan lähellä. Kynsilakkojen pakkaamista en ole uskaltanut vielä edes miettiä.:D Huh, mikä homma siitä tulee...
Monesti blogeissa näytetään maailmalle vain sitä kullattua ja ruusuista puolta elämässä, joten kai välillä tälläisistäkin asioista voi puhua? Oikeastihan kun tämä elämä ei tosiaan ole niin ihanaa ja mahtavaa kuten se blogeja lukiessa ja muutenkin somessa saattaa näyttää. Monet ovat varmasti kokeneet samanlaisia vaikeuksia ja pahempaakin kuin minä ja ovat näistä koettelemuksista selviytyneet. Toivon että minäkin lopulta saan elämäni takaisin raitelleen, siihen saattaa vain mennä jonkin aikaa. No joka tapauksessa blogin pariin aion palata kunnolla mahdollisimman pian ja usein. Postauksia on luonnoksissa muutama ja kuvia ja postausaiheita todella paljon. Koitan saada niitä julkaistua aina kun on aikaa ja pystyn keskittymään kirjoittamiseen. Tämä blogi on kuitenkin minulle ollut jo vuosia rakas harrastus ja voimavara. Te lukijat olette minulle todella tärkeitä ja olen niin monta kertaa saanut niin paljon hyvää mieltä ja voimia teidän kommenteistanne, että tästä en todellakaan aio luopua! ♥ Viimeistään muuton jälkeen asioiden pitäisi viimeistään olla sillä mallilla, että blogille on taas kunnolla aikaa. Toivoisin että kaikki tämä järjesteleminen ja kaikki olisi jo ohi ja voisin aloittaa rakentamaan uutta arkeani.
Ps. kaiken lisäksi parvekeoveni näkymä on tällä hetkellä tälläinen:
Ei oo yhtään kuuma hei. Ei yhtään! En olis halunnutkaan tuulettaa. Tää +30°C on just hyvä....
